torstai 21. helmikuuta 2013

Ruotsi

Alkaapi ammattikorkeassa armahin ruotsin opiskelu tässä piankohta. Sehän on helvetin kiva se. Aikanaan hakkasin otsalohkoa pöydälle avattua oppikirjaa vasten sen verran, että kirjotuksista läpi pääsin. Sitten intin jälkeen tuli heiluttua yhessä kansanopistossa lukuvuoden verran ja siellä kuului opetussuunnitelmaan ruotsi, mutta huuhaaopettaja pölisi pitkälti omiaan siellä ja hyväksyttyyn arvosanaan riitti läsnäolo. Se vähä mitä tuli joskus opittua on pitkälti unohtunut. Nimeni osaan sanoa, kuten myös sen, että minulla on keilapallo nahkahousuissani.

Seiskaluokkalaisena sitä pakkoruotsia nyt tuli parjattua ihan silkasta parjaamisen riemusta. Sillon tuli parjattua kaikkea muutakin, kun nuppi hormoneista ym. murkkuskeidasta sekasin tuli kehiteltyä mielipiteitä, mitkä tietenkin oli äärimmäisen kärkkäitä. Nykyjään on moni mielipide elämänkokemuksen ja avaramman mielenmaiseman kautta pehmentynyt, mutta en minä rehellisesti sanottuna kyllä sen bättrefolkin lätinän opettamisen mielekkyyttä vieläkään oikein tajua. Jos sen kielen taitaa, niin osaa kieltä mitä puhutaan kahdessa maassa. Toisessa lähinnä pienen vähemmistön toimesta. Onpas erinomaisen näppärää. Tokihan jos oikein hyvin oppii, niin ymmärtää varmaan norjaakin. Ehkä jopa tanskaakin, joskin se kyllä kuulostaa niin ruotsin, saksan ja oksennuksen sekotukselta että en menis vannomaan. Näissä maissa tietty pärjää englannillakin käsittääkseni siinä missä suomessakin, ellei paremmin, kerta germaaninen kieli loppuviimeksi sekin on.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, paljonko käytetään rahaa siihen, että seiskaluokalta asti pistetään joka pentu reenaan ruotsia. Kun mietin kaikkia tuntemiani ihmisiä kahdelta eri yläasteelta, lukiosta sekä amiksesta niin eipä tule kyllä mieleeni ensimmäistäkään joka sitä kieltä osaisi mitenkään äärettömän sujuvasti puhua. Valtaosa ei juuri sanaakaan.

Fiksumpi systeemi olis meikästä pistää Severi/Seija Seiskaluokkalainen valkkaamaan että mikä kuulostaa vähiten vastenmielisesltä: saksa/ranska/espanja/venäjä/jiddish/tms/yms/jne/etc/ruotsi. Niihin ois itelläkin saattanut motivaatio riittää inasen enempi, kun suuremmassa määrin niitä maailmalla puhutaan. Plus ainakin venäjä on meleko siistin kuulosta, ja ankaran rakkauden kieli saksa ois hyvä tietty osata jos sattuu huvittaan diskoilla kokonahka-/lateksiasussa.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitusvirheen takia uusiksi:

    Pikaisen laskeskelun perusteella olin seiskalla viitisentoista vuotta sitten, jolloin ruotsin opetus alkoi...

    Aloin miettimään kuinka paljon olen ruotsia tarvinnut edellisen 10 tai 15 vuoden aikana. Ainoastaan kerran. Viime kesänä. Ja silloinkin oli kyseessä kumpaa käytetään, englantia vai ruotsia. Englantiin päädyttiin, minun ruottin sanavarastoni ei ole/ollut kyseiseen tilanteeseen riittävä.

    VastaaPoista